Veli-Matti Karinkannan tuomariraportti
Hampurin Otto-super-maailmancup 22.-24.2.2008
Koska toinen kilpailussa tuominnut suomalaistuomari, Kari Neuvonen, kertoo Judoliiton kotisivuilla ja Yahoogroupsin listalla komissionjäsenten terveiset jokaiselta päivältä, kerron tässä raportissani omista tuntemuksistani ja edesottamuksistani.
Perjantaina matollamme oteltiin M-60 ja N-52 painoluokat. Aiemmista maailmancupeista poiketen eivät ko. painoluokan miehet yllätyksellisesti otelleetkaan linkkuveitsimäisessä asennossa kytäten toisen hyökkäyksiä. Ottelijat hyökkäsivät sitä vastoin avoimesti suhteellisen pystyissä asennoissa. Negatiivisesta judosta ei tarvinnut varoittaa ottelijoita kertaakaan – ainakaan omissa tuomitsemissani otteluissa. Otteluita tuli toki aika vähän perjantaina, nimittäin kolme matto- ja seitsemän kulmatuomarointia. Naisten painoluokan keräilyissä olin kulmassa eräässä ottelussa, jossa mittaa ottivat japanilainen ja iso-britannialainen ottelija. Molemmat kävivät toistensa päälle herhiläismäisesti saamatta kuitenkaan pistesuoritusta aikaan varsinaisella otteluajalla. Molemmat ottelijat painoivat päälle sen verran tehokkaasti, ettei minkään sortin varoituksia tarvinnut edes harkita. Ruotsalaisen Mario D’Allesandron mattotuomarointi oli varmaa, eikä turhia mate-komentoja tai muita epävarmuuksia esiintynyt. Siirryttiin siis jatkoajalle. Meininki jatkui entisellään molempien ottelijoiden hakiessa hanakasti heittopaikkoja ja psyykatessa itseään otteenhaussa tsemppihuudoilla. Kummankaan fysiikka ei juuri näyttänyt tästä lähes kymmenen minuuttia kestäneestä koitoksesta rakoilleen. Koska jatkoajalla pitää hanteita varten laskea kinsoja ja hyökkäyksiä, omien laskelmieni mukaan GS-(Golden Score-)ottelun puolivälissä britti johti parilla hyökkäyksellä. Sitten japanilainen sai horjutettua vastustajansa polvilleen polviseoinagella. Japanilainen meni siis johtoon kinsallaan. Lopullisen niitin tämä teki ouchigarillaan, jonka britti joutui torjumaan mahalleen heittäytymällä. Kun haimme hanteilippuja, mielessä kävi Snijdersin (Euroopan Judo Unionin tuomaripäällikön) evästys torstai-illan tuomaripalaverista: ”Ottelijat eivät voi otella kymmentä minuuttia ilman varoituksen paikkaa. Aina on tilaisuus antaa varoitus toiselle ottelijalle. Tuomariäänestystä ei siis voi tulla.” Nyt siis oli käynyt niin, eikä varoituksen paikkaa ainakaan meidän kolmikkomme ollut löytänyt. Lippujen kohotessa oli tulos selvä. Japanilainen voitti ansaitusti hantein 3-0. Maton reunalla saimme tuomarikollegoiltamme sympatiaa. Heidänkin mielestään ottelu oli tuomittu oikein, eikä komissiokaan meille mitään kommenttia antanut. Perjantain viimeisessä ottelussani ehdotin yukoa mahalleen kierähtävästä heitosta. Oman näkemykseni mukaan uken kylki kastui ennen mahalleen tuloa. Kulmat kuitenkin peruivat yukon, joten pistesuoritus oli kai sitten ollut harhanäköä.
Lauantaina oteltiin matollani tamperelaisittainkin mielenkiintoinen painoluokka, nimittäin naisten -57. Oli mahtavaa seurata Ninan otteluja. Hän näytti löytäneen taas itseluottamuksena. Esimerkiksi alle 23-vuotiaiden EM:issä Ninan peitonnut ranskatar sai nyt tuta Ninan ylivoiman. Ranskattarella ei ollut mitään sanaa Ninan otteissa ja semifinaali päättyi murskaavasti muutamaan heittopisteeseen, viimeisenä niittinä komeaan ipponiin. Finaalissa Ninan puristus ei vielä ihan riittänyt Euroopan mestaria vastaan mutta tässä kisassa näkemäni asenne ja otteet lupaavat erittäin hyvää tulosta Olympialaisissa. Tsemppiä Nina ja valmentaja Tapio.
Omat tuomarointini sujuivat mukavasti. Kontrolli pysyi hyvin ja rauhallisuus säilyi vaikka jouduin muuttamaan pari kertaa tuomioitani. Pahin virhe sattui ruotsalaisen ja algerialaisen ottelussa. Tulkitsin erään tilanteen siten, että ruotsalainen sai pylläytettyä algerialaisen. Julistin siis kokan ruotsalaiselle, koska oletin hänen tekniikkansa aiheuttaneen algerialaisen kaatumisen. Siinä samassa algerialainen pyöräytti kuitenkin ruotsalaisen palomiehellä kyljelleen. Koska tiesin tilanteen vaikeaksi pistetaululle näytin ruotsalaisen teippiä samalla kun toinen käsi näytti kokaa. Siinä vaiheessa, kun kulmat muuttivat heittoa yukoksi, tiesin, että oma tulkintani oli mennyt päin honkia. Jos olisin odottanut tilanteen loppuun ennen pisteiden julistamista, olisin antanut pisteet oikealle puolelle heti alussa. Nyt olin liian hätäinen ja annoin pisteet liian aikaisin. Toinen hätäily sattui rajatilanteessa, jossa toinen ottelija hyökkäsi kosotogakella ottelualueen rajalta ulospäin. Uke hyppi taaksepäin ja pääsi rajan ulkopuolelle. Koska liike pysähtyi ehkäpä sekunniksi pattitilanteeseen, heilutin kättäni ylimenon merkiksi. Siinä samassa heitto tietenkin kuitenkin lähti ja uke tömähti selälleen reilusti ottelualueen ulkopuolella. Mattotuomari jätti merkkini huomioimatta enemmistö kolmesta periaatteen mukaisesti ja julisti ipponin. Ottelun jälkeen mattoamme tarkkaillut Annie Witwoet pyysi katsomaan videokameraltaan tilanteen. Videolta näki selvästi, että olin hätäillyt selvästi. Tuollaisissa rajatilanteissa pitäisi odottaa rauhallisesti tilanne loppuun ennen minkään merkin näyttöä. En kuitenkaan ollut ainoa vastaavassa tilanteessa virheen tehnyt tuomari, sillä koko viikonlopun päättäneessä +100 finaalissa huiskutteli olympialaisiin valittu tuomari samalla tavalla ennenaikaisesti ulosmenon merkiksi… Näistä hätäilyistä huolimatta sain seurata koko judourani upeimman judo-ottelun aitiopaikalta kulmatuomarin tuolilta. -81 finaali oli judollista ilotulitusta ja normaalisti ehkäpä pakkopullaksi tuntuva jatkoaika kruunasi ottelun. Korealaisen ja slovenialaisen ottelijan vuoronperäiset voimakkaat yritykset ja rehdit kamppailutilanteet herättivät yleisön, joka osoitti suosiotaan villisti jokaisen hyökkäyksen jälkeen ja kannusti molempia ottelijoita tasapuolisesti. Jatkoajalla korealainen sai napattua vastatilanteesta ottelun ratkaisseen kokan. Sen verran ottelu lämmitti kaikkien mieltä, että tuomarikomission puheenjohtaja onnitteli ryhmäämme kätellen. Oma osani kulmatuomarina tuntuu kuitenkin pieneltä verrattuna mattotuomarina olleen Olympialaisiin valitun belgialaistuomari Franky DeMoor’in osaan. Hän kuitenkin sanoi ottelun jälkeen, että jokainen olisi pystynyt samaan, koska ottelijat ottelivat kuin viimeistä päivää. Hänen mielestään vastaavia otteluita on maailman helpoin tuomita. Lauantaina tuomittujen otteluitteni kokonaissaldoksi tuli neljä mattotuomarointia ja seitsemän kulmatuomarointia.
Sunnuntaina matollamme oteltiin naisten +78 ja miesten +100. Sain tuomita esim. MM2007 ykkösen Teddy Rinerin ottelun. Päivän valopilkuksi omalta kohdaltani tuli unkarilaisen Borin ja japanilaisen Munetan ottelu. Tasainen ottelu meni jatkoajalle, jolla japanilainen kontrasi unkarilaisen tekniikan omasta mielestäni yukon arvoisesti. Ehdotin pisteitä kulmatuomarina ollessani. Toinen kulma ja mattotuomari eivät kuitenkaan asialle lämmenneet. Seuraavasta matesta komissio halusi meidät kuitenkin puheilleen. Heidän mielestään tilanne oli ollut selvä japanilaisen yuko. Palasimme siis matolle ja pidimme pikaisen palaverin, jossa päätettiin julistaa japanilaiselle yuko. Joskus siis onnistaa meikäläistäkin…Päivän saldoksi tuli kymmenen ottelua, joista kolme mattotuomarina.
Vaikka viikonlopun tuomarointimäärä ei mikään huima ollutkaan – 30 ottelua kolmen päivän sisällä, oli reissu kasvattava. Otteluiden kovuus ja taso korvasivat määrän. Kisan edetessä rauhallisuuteni ja levollisuuteni kasvoivat koko ajan. Uskalsin tehdä omia ratkaisuja ja sunnuntaina tuntui jo varmalta tuomita maailman tasokkaimpien ottelijoiden judoa.
Kiitän seuraani, Tampereen judoa, matkan mahdollistaneesta rahallisesta ja henkisestä tuesta.
Veli-Matti Karinkanta IJF-B tuomari