Leiriraportti

Kesäleiri Vörussa 10.-19.7.2007

Tampereen judosta lähti tämän kesän judoleirille Viroon yhdeksän junioria. Toni Illokoski, Samuli Viitanen ja Vili Pehkonen olivat leirillä jo kolmatta kertaa, Valtteri Pajunen, Kalle Teivaala ja Lassi Kantola toista. Max Lehtinen, Arttu Seppälä ja Saimi Alin olivat tämänvuotisia ensikertalaisia. Vörussa on seuramme junioreita käynyt leireilemässä jo neljänä vuonna. Joka kerralla mukana on ollut valmentaja Jorma Lehtioksa, joka johti joukkoa nytkin. Toisena valmentajana ja samalla leirin lääkärinä toimi Pasi Pehkonen ja Kaija Alin oli porukan jatkona katsomassa tyttärensä, poikain ja vähän miestenkin perään. Myös Artun perhe oli mukana Vörussa.

Matkaan lähdettiin varhain tiistaiaamuna 10.7.07. Ensin tilausbussilla Helsinkiin, sitten katamariinilla Tallinnaan, siitä taksilla linja-autoasemalle, josta edelleen bussilla Tarttoon. Viimeinen etappi sujautettiin isäntäseura Tarto Do:n bussilla leiripaikalle Vörun Meegomäkeen. Väki oli väsynyttä, mutta siitä huolimatta pojat vain painelivat tatamille ensimmäisiin harjoituksiin. Seppälän perhe, Saimi ja Kaija tulivat perässä omalla autolla.

Kesäleiri on Tarttolaisten järjestämä, mutta sille osallistui paljon junioreita muualtakin Virosta. Tamperelaisten lisäksi tänä vuonna suomalaisvärejä edustivat Hontain aktiivinen kahdeksanhenkinen joukko sekä Jukaran kolmikko Artur, Oskar ja Helena Tvauri. Viimeksi mainitut helpottivat oleellisesti muiden suomalaisten oloja kaksikielisyydellään. Leirillä asiat selvitettiin suomen, viron, venäjän ja englannin kielillä sekä käsin viittomalla, kun sanat loppuivat kesken. Juniorit oppivat hämmästyttävän nopeasti viron alkeita. Alussa kukaan ei inahtanutkaan, kun kuului komento: ”Kahen kauppa!” Loppuviikosta parijonoon asetuttiin nopeasti kyseisen käskyn käydessä.

Leirin päiväjärjestys oli koko ajan sama: herätys, pesut, aamupala, tupien siivous, aamuharjoitukset, lounas, lepo, iltapäiväharjoitukset, illallinen, pelit ja kymmeneltä iltarivistus. Harjoitukset kestivät noin kaksi tuntia kerrallaan. Leiriläiset oli jaettu iän mukaan neljään ryhmään A:sta D:hen. Tamperelaisia osui joka ryhmään: Saimi ainoana D:ssä, samoin Arttu C:ssä, Samppa ja Lassi B:ssä ja loput pojat A:ssa. Leiri oli luonteeltaan peruskuntoleiri; juoksemista ja pallopelejä oli runsaasti. A-ryhmälle osui tänä vuonna paljon judoharjoituksia, koska paikalla oli samaan aikaan Viron maajoukkue, joka sai näin hyvää harjoitusvastusta isoista leiriläisistä. Vastaavasti muut ryhmät harrastivat paljon kaikkea muuta: juoksemista, lihaskuntoharjoituksia, vetokumeja, jalka-, pesä-, lento- ja rahvastepalloa.

Leirillä kilpailtiin lähes joka päivä. Porukka pantiin paremmuusjärjestykseen maastojuoksussa, punnerruksessa, leuanvedossa, vauhdittomassa pituushypyssä, vatsalihasliikkeissä, 10 x10 metrin juoksussa, judossa, 400 metrin juoksussa, pituushypyssä, punnuksenheitossa, trampoliinihypyssä, pallonpompottelussa ja käsilläseisonnassa. Jokaisessa lajissa jaettiin palkinnot ja niitä osui meillekin aina välillä. Maininnan arvoisia suorituksia olivat esimerkiksi Kallen koko leirin paras aika 10 x 10 metrin juoksussa sekä Saimin käsilläseisonta(kävely)aika 59 sekuntia. Tamperelaispoikien periaatteena oli, että asiat tehdään kunnolla: punnerrukset alas asti ja leuanveto ilman heiluntaa. Tämä seikka näkyi tuloksissa, mutta pojat olivat yksimielisiä siitä, että kaikki mitä tehdään, tehdään itseä varten, eikä tarkoituksena ole paras mahdollinen sijoitus kilpailuissa. Kiinnostuneille tiedoksi, että aika monen kilpailun tulokset löytyvät leirin nettisivuilta http://www.do.ee/dofailid/laagerinfo2007.htm.

Juuri kilpailun korostaminen oli mielestäni suurin seikka, jolla leiri erottui vastaavista suomalaisista. Myös kuri oli jossain määrin erilaista: toisaalta lapsilta sallittiin melko hurjaakin käyttäytymistä, mutta esimerkiksi myöhästymisistä, tavaroiden unohtamisesta tai yöllä meluamisesta annetut rangaistukset olivat meikäläisittäin kovia: punnerruksia, kyykkyjä tai kyykkykävelyä käytävää pitkin. Tamperelaiset välttyivät tällä kertaa rangaistuksilta. Outoa oli jossain määrin myös ruoka: osa ruokalajeista herätti hilpeyttä ja kummastusta, mutta toki välillä ruoka oli hyvinkin herkullista. Ainakin ruokaa oli aina tarjolla riittävästi. Välipalat olivat silti tarpeen, koska leirillä ruokailtiin vain kolme kertaa päivässä. Päätimme myös juoda vain pullotettua vettä, jota Seppälän Kallen autolla ja Tarto Do:n bussilla haettiin kaupasta useita kertoja.

Vaikka kokonaisuudessaan leiri sujui hienosti, pari pahaa takaiskuakin koettiin. Valtteri ja Max loukkaantuivat niin, että lähtivät kotiin kesken leirin. Pojat saatettiin bussille Vörussa ja Maxin isä oli heitä Tallinnassa vastassa. Toivottavasti pojat kuntoutuvat nopeasti!

Paitsi kotiin lähteneitä, juniorit kaipasivat leirillä kotiruokaa, saunaa ja tietokonetta. Tamperelaisten yhdeksän päivän reissu oli sopivan pituinen. Ihmettelen, miten koko leirin alusta loppuun jaksoivat pienimmät virolaiset: heille leirin pituus kun oli 12 päivää!

Kaiken kaikkiaan leiri onnistui erinomaisesti. Suomalaisten tunnelmat tuntuivat olevan leirin lopulla sellaiset, että ensi vuonna nähdään taas Vörussa!