Tuomariraportit

Veli-Matti mattotuomarina Tbilisin kisassa	Suomen trio nuorten Ruotsin avoimissa: Kaj-Peter Pesonen, Sanna Ranki ja Veli-Matti Karinkanta
Miikka ja Petteri Sulander (Meidokan) ottelun tuoksinassa samassa kisassa.

Judoliiton sivuilta löytyvät tuomariraportit.

Tampereen judon sponsoroimien tuomarireissujen raportit

Tuomariraportti Georgian miesten maailman cupista 28.-29.1.2012

Perjantain tuomaripalaverissa selvisi, että paikalla oli 34 tuomaria, joista 13 olympialaisiin valittavia Georgian judoliiton kutsumia ja maksamia tuomareita. Kahdeksaa tuomaria lukuun ottamatta muut tuomarit olivat A-tuomareita. Tuomaritasoa kisoissa siis oli riittämiin. Kaksi tuomareista oli vielä matkalla – odottamassa lentokelin paranemista Istanbulin kentällä. Ottelijoita oli 222 kpl, kaksi tatamia ja kaksi tuomaritarkkailijaa: Venäjän Smolin ja Italian Chyrlia. Palaverissa käsiteltiin jo tuttuja asioita: yuko julistetaan vain selvästi kyljelleen tulleesta heitosta, ei pylly-kyynärpääkosketuksesta. Rajalla ei saa hätiköidä matella, vaan tilanne pitää odottaa rauhassa loppuun. Ristikahvasta pitää heittää heti, pelkästään heiton valmistelu tai kuzuzin yrittäminen ei riitä, shidolta välttyäkseen. Smolin toi selkeyttä pystyssä tehtäviin käsilukkotilanteisiin: jos lukon tekee rauhallisesti halliten, niin sen saa tehdä. Mikäli sen tekee rajusti runtaten, annetaan hansoku. Smolinin mukaan myös tietyt seoinagen yms. heittoversiot, joissa uken käsi jää kyynärvarren kohdalta lukkoon torin hartian tienoille, ovat hansokun arvoisia.

Lauantaina oteltiin kolme keveintä painoluokkaa. Tuomaroinnin osalta päivä meni normisti. Yksi yuko piti julistaa kulmien ehdotuksesta. Minusta alastulo oli mahan puolelle. Tuomareiden määrästä johtuen alkuotteluiden saldoksi tuli vain kolme keskellä ja kuusi kulmassa. Ilmeisesti italialainen tuomaritarkkailija piti kuitenkin näkemästään, sillä minulle annettiin finaaleihin -66 pr-ottelu keskelle ja -73 finaali kulmaan. Tuo 66 ottelu sujui mukavasti siihen saakka, kunnes liian läheisestä etäisyydestä johtuen en havainnut katagurumamaista matosta nostoa riittävän nopeasti enkä komentanut matea, vaan annoin tilanteen edetä heittoon saakka. Koska en tilannetta kunnolla kokonaisuutena hahmottanut, niin julistin ipponin. Pitihän sitä siten työllistää kulmissa istuneita kahta olympiatuomaria, joiden ehdotuksesta piti heitto pyyhkiä mitättömäksi. Toinen kämmi sattui kouchi-tilanteessa, jossa tulkitsin hollantilaisen onnistuneen ko-uchi-gaeshissa ja olisin siten antanut yukon hänelle. Kulmat kuitenkin muutattivat pisteet toiselle ottelijalle. Tämäkin sekoilu johtui liian läheisestä etäisyydestä ottelijoihin. Minun olisi pitänyt olla omalla puolellani tatamia. Nyt sekä ottelijat ja minä olimme samalla ottelualueen puoliskolla. (Tämä ottelu taitaa olla nähtävissä netissä Tbilisin maailman cupin 66 pronssiottelussa Jasper de Jong vs joku muu.) 73 finaali meni sitten omalla painollaan kulmatuomarina.

Sunnuntaina, ennen otteluita, Smolin kertoi olleensa erittäin tyytyväinen edellisen päivän tuomarointeihin. Muutamasta asiasta hän halusi kuitenkin muistuttaa: ekaksi hän kertasi sen matosta nostotilanteen oikeaoppisen menettelyn: tilanne pitää keskeyttää heti matella. Toiseksi asiaksi nostettiin taas rajatilanteet, joissa piti edelleen antaa ottelijoiden otella. Kuristustilanteissa pitäisi kuulemma olla tarkempana, sillä muutama ottelija lähti matolta kaulusvedosta aiheutuneesta nenäverenvuodosta tai hampaan jäljistä ranteessaan kärsien.

Sunnuntaina ei ainakaan omasta mielestäni ollut mitään ongelmia. Taitavien tuomarikollegojen kanssa on erittäin helppo työskennellä. Kuten Smolin aamulla lupasi, niin jätettiin suurin osa, kolmea O-kisatuomaria lukuun ottamatta, la-finaaleissa esiintyneistä tuomareista onnistuneisuudesta, kokemuksesta ja lisenssistä riippumatta sunnuntain finaalien ulkopuolelle, niin myös minut.

Kisan jälkeen kiittelivät niin tuomaritarkkailijat, järjestäjät, EJU:n pomot kuin TV-kommentaattorikin tuomareiden työskentelyä. Harvoin kuulemma näki näin tasaista tuomariporukkaa, mitä näissä kisoissa oli. Tuomarit pitivät myös tarkkailijoiden työskentelyä onnistuneena, sillä nämä antoivat kolmikon hoitaa hommansa ja puuttuivat asioihin ainoastaan mikäli kolmikko apua tarvitsi. Avunpyynnöksi riitti maten aikana luotu katse tarkkailijaan, jolloin tämä tarkisti tilanteen videolta ja antoi joko ottelun jatkua tai sitten pyysi tuomarin puheilleen. Eniten kiitosta saivat kisajärjestäjät ylitsevuotavasta vieraanvaraisuudesta: joka ilta istuttiin illallisella judomaailmaa parantamassa kaikenlaisia paikallisia ruokalajeja notkuvissa pöydissä. Kaikesta näki, että Georgiassa judolla on vahva henkinen ja taloudellinen asema. Järjestävän liiton tehtävänä ei ollut saada kisoista mahdollisimman suurta taloudellista voittoa, vaan saada vieraat viihtymään ja tuntemaan olonsa kotoisaksi. Ehkä myös tämän ja tuomareiden yhteisen ajanvieton ansiosta tuomareiden välinen yhteishenki oli parhainta, mitä on missään muussa kv-kisassa milloinkaan tuomariurani aikana ollut.

Lähdin hakemaan Tbilisistä tuntumaa koviin otteluihin ja yleisön paineeseen. Vaikkeivät ottelut olleetkaan tasoltaan parasta mahdollista antia, niin sitäkin tasaisempia useimmat niistä olivat ja se asetti tuomarin taidot koetukselle, ottelua oli vietävä oikealla tavalla oikea-aikaisin ratkaisuin eteenpäin. Tbilisin yleisöhornankattila tarjosi sen mitä hain: kansainvälistä tuntumaa, työskentelyä huipputuomareiden kanssa, oppia olympiatuomareilta ja varmuutta omaan tekemiseen. Oli vahvistavaa huomata, että kulmassa istuessani ja varoitusta miettiessäni, antoi o-kisatuomari varoituksen samalla ajoituksella, kuin minä olisin keskellä antanut. En siis ole kovinkaan hakoteillä varoitusten antamisen linjassa huippuihin nähden. Oli myös vapauttavaa huomata taas kerran, että aivan kaikki tekevät virheitä, huipputuomarikolmikko tosin korjaa virheen enemmistö kolmesta -perusteella, joten virhe ei koidu ottelun ratkaisuksi.

Yleisön tuottaman paineen takia Tbilisin kisaa pidetään Pariisin ohella yhtenä kovimmista kisoista. Lehterit olivat pullollaan georgialaisia, joiden asiantuntemuksen huomasi heidän kyvyissään elää tilanteissa mukana. Jo siinä vaiheessa, jossa oma ottelija aloitti heittoon valmistavan otteen haun, heräsi yleisö kannustamaan. Kovin pauhu oli tietenkin vastustajan lentäessä katon kautta selälleen tatamiin, jota tapahtui aika usein. Georgialaisesta intohimosta judoa kohtaan kertonee myös se, että vaikka ylälehtereillä syttyi tulipalo ja halli oli puolillaan kitkerää ja paikoin sankkaakin savua, jatkettiin otteluita tatamilla kuten ennenkin. Yleisö vain siirtyi paikaltaan hieman sivummaksi pahimmasta kärystä. Vasta EJU:n kisapäällikön komennosta kisa keskeytettiin ja pidettiin vartin (30 min) savunhälvenemistauko. Missään vaiheessa ei pyydetty ihmisiä virallisesti poistumaan hallista. Palokunnan sammutettua savulähteen, jatkettiin otteluita noen peittämällä tatamilla.

Kokonaisuutena kisa onnistui omien fiiliksieni ja kollegoiden palautteen perusteella hyvin, tietenkin niitä paria tilannetta lukuun ottamatta. Pitämällä jalat maassa, mielen rentona mutta valppaana ja nauttimalla otteluiden tuomasta tunteesta tulee paras tulos. Tuomariurani haastavin koitos on parin viikon päässä Budapestin naisten maailman cupissa, jossa EJU:n tuomaripomo Snijders ja IJF:n tuomaripomo Barcos tsekkaavat riittääkö mm. minun osaamiseni kv-A-lisenssiin. Tämän kisan perusteella lähden siihen koitokseen luottavaisin mielin.

…ja ne Istanbuliin juuttuneet kaksi tuomaria saapuivat paikalle la aamulla ilman matkatavaroita ja nukkumista. Sunnuntaiksi he saivat haalittua lainapuvut itselleen ja tuomittua muutamia otteluita. Ikävästä kokemuksesta huolimatta pelkällä t-paidalla kärvistelleellä Etelä-Afrikan o-kisatuomarilla riitti vielä hymyä tuonkin jälkeen. Taisivatpa konkarit viimeistään nyt oppia, että tuomaripukua kannattasi kuljettaa aina käsimatkatavaroissa.

Veli-Matti Karinkanta

Veli-Matti Karinkannan tuomariraportti alle 17 ja alle 20 -vuotiaiden Ruotsin avoimista Tukholmasta 17.9.2011

Ottelut oteltiin viidellä tatamilla. Paikalla oli 280 junioria ja 26 tuomaria (Saksasta, Norjasta, Tanskasta, Ruotsista ja Suomesta). Tatamille tuli siis viitisen tuomaria. Tuomarikierto sujui 15 minuutin kierroissa: 15 min kulmassa, 15 min keskellä ja 15 min kulmassa. Itse olisin pitänyt parempana 45 minuutin hukia, jossa jokaisen ottelun jälkeen olisi vaihdettu paikaa. Siinä pysyy jatkuvan paikanvaihdon ansiosta virkeämpänä. Nyt piti viimeisen 15 minuutin kulmavuoron viimeisillä minuuteilla pinnistellä tarkkaavaisuuden kanssa tosissaan.

Lähdin hakemaan kisasta tuntumaa kansainvälisiin otteluihin. Kesän Turkin EYOF:n jälkeen olin tuominnut vain Raision Ryhti-shiaissa. Junnujen Ruotsin avoin siis tarjoaisi tiivissä paketissa tasokkaita otteluita. Ennen kisaa asetin itselleni tavoitteeksi kesän kisoissa havaitsemani parannuskohteen: liian nopeat reagoinnit (liian nopeat käsimerkit ja siten väärät heittoarvioinnit) piti saada korjattua rauhallisempaan suuntaan. Aamulla tuomariasua vaihtaessani olo oli hyvä, pitkästä aikaa oli perhosia mahassa ja pääkopassa oli positiivisen odottavainen mieli päivän otteluista ja junnujen judo-otteista.

Päivä alkoi B-junnujen -57 tyttöjen ja -45 poikien otteluilla. Tytöillä oli vauhti päällä ja vain muutama ottelu päätyi täydenaikaiseksi. Yhdessä vaiheessa päivää hoksasin taas sortuvani liialliseen impulsiivisuuteen: täräytin heiton jälkeen pistemäärän ja käsimerkin kuin tykin suusta. Hyvän tuomarin tunnistaa tasaisesta tahdista: tapahtui tatamilla mitä tahansa, niin käsimerkit ja komennot tulevat rauhallisella tahdilla. Onnistuin rauhoittamaan tilanteen ja pääsin rauhalliseen rytmiin. B-junnujen otteluiden tuomaroinnit sujuivat omalta osaltani kiitettävästi. Samaa mieltä oli kai ruotsalaisten tarkkaileva tuomari, joka antoi minulle tuomittavaksi -81 finaalin. Sen ottelun tuomarointi sujui niin ikään hyvässä kontrollissa.

Lounaan jälkeen astuivat tatamille A-junnujen -66 pojat. Otteluista näki taktisen silmän kehittyneen näillä hieman varttuneemmilla ottelijoilla: kyttäävä asenne ja varmistelut loivat tunnusmerkit näille otteluille, tosin ipponeitakin tuli. Varoituksia ei kuitenkaan tarvinnut juuri jaella, olivathan ottelijat sisäistäneet noin 30-40 sekunnin välein tehtävien hyökkäysten merkityksen tuomarin silmissä ja passiivisuusvaroituksen karkoittajana. Tuomaroinnin suhteen suorituspisteet löysivät paikkansa ja yhteistyö kolmikon kanssa pelasi mukavasti. -66 pronssiottelussa tapahtui vaativa tilanne, jonka tällä kertaa selvitin mallikkaasti. Tilanne on uchi-mata- yoko-guruma vastaliiketilanne. Punaisella vyöllä otellut norjalainen survaisi uchi-matansa uken puolustuksen läpi, samalla hetkellä uke kiersi lakaisevan jajan ympäri ja lähti heittämään alkuperäistä toria yoko-gurumalla. Molemmathan siinä selälleen lensivät, hiuksen hienosti ensin tatamiin tuli yoko-guruman tekijä ja sitten hyvän saaton saattelemana uchimataa yrittänyt. Julistaessani ipponin yoko-guruman tehneelle, osoitin valkoisen ottelijan paikkaa selvyydeksi ja tarkistin lähimmän kulmatuomarin mielipiteen - hänkin oli kanssani samaa mieltä. Punaisen ottelijan joukot protestoivat päätöstä tatamin reunalta voimakkaasti ja vaativat videotarkistusta. Koska tuolla hetkellä tatamimme videotarkkailulaitteen takana ei ollut ketään, en videotulkintarumbaan ryhtynyt ominpäin, vaan pysyimme kolmikon kanssa kannassamme ja tulkinnassamme, jonka mukaan yoko-guruman tekijä otti liikkeessä viimeisen kontrollin. Tatamilta poistuessani kävin katsomassa videotarkkailukoneelta tilanteen. Ilokseni oli tulkinnut tilanteen aivan oikein, uchimatan vastaliike oli selvästi havaittavissa. Punaisen ottelijan valmentaja ja ottelijat tulivat myös myöhemmin katsomaan tilanteen ja totesivat, että todellakin kameran näkövinkkelistä tilanne oli selvä uchimatan vastaliike. Videotarkkailulaitteistosta on siis hyötyä tällaisissakin tilanteissa. Kisan jälkeen voivat ottelija ja valmentaja analysoida tilanteen ja lähteä tuomarin päätökseen, toivottavasti, tyytyväisenä kotiin.

Reissussa mukana olleet kaksi muuta tuomaria Sanna Ranki ja Kaj-Peter Pesonen (kuvassa) olivat niin ikään tyytyväisiä reissun antiin. Sannan mukaan parasta päivässä oli se, että sai neuvoja ja palautetta hyviltä ja kokeneilta vähän vieraammilta ulkomaisilta tuomareilta. Kaj-Peterin mielestä parasta oli kisatapahtuma kokonaisuudessaan: tasokkaat ottelut ja hyvät tuomarikollegat.

Tampereen Judolla oli tulessa myös ottelijana A-junnujen -81 sarjassa Miikka Marttila. Miikka valitteli sarjansa väenvähyyttä, sillä hän pääsi helpolla finaaliin kahdella ylivoimaisella voitolla. Finaalissa vastaan asettui tuttu Petteri Sulander Meidokanista. Finaali oteltiin Miikan ohjauksessa: vastustajalla on kaksi varoitusta Miikan yhtä vastaan. Ottelun piti olla Miikan heiniä, mutta noin puolisen minuuttia ennen ottelun loppua ja voittojuhlaa, Miikka erehtyi ottamaan vastustajansa pakaran alapuolisesta lahkeesta kiinni ilman vastustajan todellista hyökkäystä tai Miikan kombinaatiota. Tuomareilla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin julistaa Miikalle hansokumake vyön alapuolisesta otteesta. Kultamitali siis luiskahti harmittavasti Miikan käsistä viimehetkillä.

Veli-Matti Karinkannan tuomariraportti Hampurin Euroopan Cupista 7.-8.8.2010

Tuomarilliset tavoitteet kisaan

Olen kulkenut nyt parisen vuotta maailman cupeissa ja maanosamme mestaruuskilpailuissa (Universiadeja lukuunottamatta) ilman finaalituomarointeja taikka mitään suurempaa positiivista palautetta tuomaritarkkailijoilta. Yleensä olen tehnyt heidän mielestään jostain väärin ja palaute on ollut sen mukaista. Tämä on masentanut ja mielessä on käynyt monesti epätoivo: ”Tuomaroinko tosiaan näin huonosti?”. Vaikka järki sanoo, ettei finaalivalinnoissa ole kyse taidosta, vaan monesti kaikesta muusta, niin silti finaaleista ulosjääminen on kova paikka. Kyllä tuomarillekin ottaa päähän häviäminen. Tunne on samankaltainen kuin hävitä ottelussa. Siispä asetin tavoitteekseni Euroopan cupiin lähtiessäni itsetunnon parantamisen ja onnistumisen elämysten hakemisen. Miten se onnistui, niin kerron siitä seuraavassa.

Viikonlopun saldo

Viikonloppu alkoi tututtuun tapaan perjantai-illan tuomaripalaverilla. EJU:n komissiosta paikalla olivat pj. Jan Snijders, sihteeri Bernd Achilles, Vladimir Smolin ja Frank de Moor. Komissaarien tunnelma oli maailman cupeista poiketen vapautunut ja sainkin todeta sen ihmeen, että komission venäläisjäsen Smolin heitti vitsiä avauspuheissa. Meininki vaikutti siis hyvältä. Tuomareita oli paikalla 37, joista osa oli kansainvälisen B-lisenssin kokeessa. Komissaarit muistuttelivat tuomareita tutuista asioista: käyttäytykää ammattimaisesti, rangaiskaa negatiivisesta judosta, älkää antako karhunhalauksesta pisteitä, antakaa shido välittömästi ristiotteen tekijälle jne…

Lauantaina meidät jaettiin matoille. Kullekin matolle tuli 9-10 tuomaria. Jokainen kolmikosta tuomitsi kerran keskellä ja pari kertaa kulmassa, jonka jälkeen kolmikko vaihtui. Omanmaalaisen tullessa tatamille piti mennä sivulle. Tahti oli sopiva: esim. lauantaina tein 8 kierrosta + finaalit päälle. Oma ryhmäni oli hyvä ja kaikki tuomarit osasivat asiansa. Muutamilla oli tapana mattotuomarina ollessaan tosin hätäillä rajatilanteissa ja komentaa matte, ennen kuin kulma ehti näyttää rajamerkkiä. Tästä heitä huomautettiin ja lopputurnauksessa rajatilanteet odotettiin loppuun saakka ennen matte-komentoa. Mattotuomari ei siis saa huutaa mattea, ennen kuin kulmatuomari on sisällä/ulkona merkin näyttänyt. Kulmatuomarilla puolestaan ei ole mitään kiirettä merkin näytössä, vaan tämän pitää odottaa tilanne rauhallisesti loppuun saakka.

Sain tuomita finaaleissa kolmesti kulmassa ja kerran 81 kg pronssiottelussa keskellä. Tuossa ottelussa tapahtui mielenkiintoinen juttu. Saksalaisen vastustaja paiskasi tämän voimakkaalla ko-uchi-garilla minun nähdäkseni selälleen. Julistin siis ipponin. Kulmatkin sen hyväksyivät. Tässä vaiheessa mattomme saksalaistarkkailija näytti minulle, että: ”Odota, tilanne tarkistetaan videolta.” Kohta hän pyysi minut puheilleen. Hän sanoi, että ”antakaa kompomissina (?) wazari”. Pyysin siis tuomarit kokoon ja muutimme pisteen wazariksi. Suoritus piti ja saksalainen hävisi. Matsin jälkeen kävin katsomassa tilanteen nauhalta. Eihän uke siinä täysin selälleen tullut, mutta aivan hyvällä omallatunnolla olisi voinut sanoa 50 % selästä kastuneen. Mielenkiintoista oli se, että finaaleissa tapahtui kaksi muuta samanlaista alastuloa - niissä tosin ippon hyväksyttiin. Ajattelin, että mitäpä pienistä, kun ei pienetkään meistä, enkä antanut muutoksen häiritä mielenrauhaani.

Lauantai sujui siis mukavasti. Onnistuin unohtamaan tarkkailijan pöydän takana, eivätkä kulmatkaan halunneet erityisesti alkaa pätemään ja tuomioitani muuttamaan. Päivä oli siis hyvä, oli mukava tuomita, tunsin osaavani ja meininki oli hyvä koko tuomariporukalla. Kukaan ei tosiaankaan halunnut päteä muiden kustannuksella.

Sunnuntaiaamun palaverissa meitä muistutettiin edelleen negatiivisesta judosta ja siitä rankaisemisesta. Rajatilanteissa odottaminen otettiin yhdeksi pääaiheeksi. Myös kulmien aktiivisuutta painotettiin. Kulmien pitäisi kuulemma osallistua ja tukea mattotuomaria enemmän.

Sunnuntain ensimmäisessä tuomaroinnissani tadzhikistanin ottelija haki koko ajan ristiotetta, eikä onnistunut hyökkäämän muutaman sekunnin kuluessa otteen saamisesta. Annoin siis reippaasti varoituksia tuosta väärästä otteesta. Ottelija vain jupisi, kun sai pari varoitusta, kulmien yhden poispyyhkimisestä huolimatta, noin 15 sekunnin sisällä. Ottelun jälkeen Snijders tuli kiittelemään minua ko. rangaistuksista ja antoi kulmille risuja sen yhden varoituksen pyyhkimisestä. Muutenkin ristiotteella hyökkääjien olot tehtiin hankalaksi tiukalla (=nopealla) varoituslinjalla. Ko. tyylistä ja jaloista roikkumisesta halutaan tosissaan päästä eroon. Sunnuntaina ryhmämme piti antaa yksi hansokumake jalasta tarttumisesta ja toinen mattoon tehdystä waki-katamesta. Päivä oli taas onnistunut. Finaaleissa sain olla kulmassa yhdessä pronssimatsissa ja tuomita mattotuomarina kisojen kuninkuusluokan eli +100 finaalin. Finaali oli kahden saksalaisen lyhyt ja epätasainen kamppailu. Vanhempi ja kokeneempi vei nuorta kuin myrskytuuli höyhentä. Parin matten jälkeen harai-goshi puri ja sain päättää turnauksen matsit ipponin julistukseen.

Tavoitteet täyttyivät

Sain turnaustuomaroinnilta juuri sitä mitä siltä lähdin hakemaan. Itseluottamus koheni ja tunsin taas pitkän ajan jälkeen osaavani tuomaroida kansainvälisillä matoilla. Kesän alle 17 v. EM:ien tuomariluokituskin parani C:stä B:hen. Tosin moni yhtä hyvin onnistunut tuomari, kuten kollegani Juha Vuorela sai tyytyä alempaan luokitukseen. Omalta kohdaltani reissu oli todella onnistunut, kyllä kannatti lähteä.

Kiitän Tampereen judoa matkalle annetusta rahallisesta ja henkisestä tuesta.

Lopuksi muutama huomio sääntöuudistuksia

Kevään kuluessa on judosääntöjä uudistettu. Jalasta ei saa tarttua kuin puolustustarkoituksessa tai kombinaation jälkeisenä tekniikkana. Puolustustarkoituksessa esim. te-guruma on siis sallittu, mikäli uken hyökkäys on todellinen. Kombinaatiossa jälkimmäinen tekniikka saa suuntautua jalkaan, mikäli jo ensimmäisen heiton todellinen tarkoitus oli yrittää heittää vastustaja. Suorasta jalasta tarttumisesta rangaistaan hansokumakella eli diskauksella.

Ristiotteella ottelemisesta yritetään päästä eroon nopeilla varoituksilla. Ristiotteen (cross crip) pitäjän pitää hyökätä välittömästi otteen otettuaan välttääkseen shidon rangaistuksen. Parhain tapa vastata ristiottelijan haasteeseen on hyydyttää ottelu vahvalla perusotteella, jolloin ristiotteen pitäjä saa pian varoituksen. Perusotteesta ottelevia suositaan ja ko. otteessa saakin olla aika turvallisesti varoituksien suhteen. Niskakahvalla saa painettua vastustajalle helposti kumarasta otteluasennosta varoituksen.

Painimaiset heitot on julistettu pannaan. Esim. mongolialaisten ottelijoiden menestyksekäs karhunhalauskaato on julistettu kielletyksi tekniikaksi. Sen tekemisestä keskeytetään ensimmäisen kerran jälkeen ottelu. Toisesta kerrasta annetaan shido-varoitus. Samaa tulkintaa käytetään myös sumomaisista molemmat kädet vyössä tekniikoista. Vastaliikkeenä tai kombinaationa ko. hyökkäystä tulkitaan kuitenkin löysemmin, mikäli torin ote ei ole puhtaasti kädestä käteen halausote vaan kiinni enemmän tai vähemmän toinen käsi uken judogin etu- ja toinen selkäpuolella.

Tuomariraportti Universiadeista, Belgrad, Serbia, 5.-12.7.2009

Yliopisto/opiskelijoiden olympialaisiin oli kokoontunut 15 lajiin 10 000 osallistujaa, valmentajat ja huoltajat mukaan luettuna. Judossa mitaleista kamppaili 474 urheilijaa. Kisajärjestelyt olivat mittavat. Kilpailijat, valmentajat ja huoltajat asuivat 10000 asukasta vetävässä kisakylässä. Tuomarit oli sijoitettu suurkisojen tapaan etäälle kisakylästä. Itse asiassa tuomareilla ei ollut edes pääsyä kisakylään. Urheilijoiden annettiin siis valmistautua koitoksiinsa rauhassa. Kisabussit ajoivat noin 15 minuutin valein suorituspaikkojen välillä kymmenellä reitillä ja kisabusseille oli varattu omat kaistansa Belgradin ruuhkaiseen liikenteeseen. Turvallisuudesta vastasivat Belgradin omat ja muista kunnista kyyditetyt lukuisat poliisit. Heitä oli aina kymmeniä näkyvillä liikennereittien varsilla ja kisapaikkojen ympärillä.

Judon osalta tapahtuma alkoi maanantaina illalla tuomaripalaverilla. EJUn komissaareista paikalla oli saksalainen Bernd Achilles, joka lupasi yksin vahtia neljää tatamia ja valita parhaat tuomarit finaaleihin. Tuomareita oli paikalla 37 kpl ympäri maailman. Maanosista ainoastaan Etelämanner ja Australia&Oseania eivät olleet lähettäneet tuomaria kisoihin. Tuomaripalaverin pääkohdat olivat seuraavat: 1) Rajalla pitää odottaa ennen minkään merkin näyttämistä, 2) Varoituksia pitää antaa vähemmän, mutta oikeaan aikaan, 3) Housuista ei saa ottaa kiinni, ellei tori ole tullut sisälle hyökkäykseen, 4) Judogin koon suhteen vastuu on ottelijalla. Mikäli tämä tulee tatamille liian pienessä puvussa, voi tuomari julistaa tälle hansokumaken. Paras on kuitenkin pyytää ottelijaa vaihtamaan puku ennen tatamille tuloa., 5) Tuomareille halutaan antaa rauha tehdä työtään, siksi valmentajan pitää istua tuolillaan, joka on sijoitettu kahden metrin päähän tatamin reunasta. Mikäli valmentaja nousee seisomaan ja pyrkii ohjailemaan tuomaria vaikkapa käsimerkkejä näyttämällä, pitää tuomarin ensin varoittaa tätä ja toisella kertaa ottaa yhteyttä tuomaritarkkailijaan, jonka jälkeen valmentaja passitetaan katsomoon.

Ottelut alkoivat tiistaina raskaimmista painoluokista. Varmuuden vuoksi hallille mentiin jo 1h 45 min ennen otteluiden alkua, kuten kaikkina muinakin aamuina. Mielestäni tämä oli täysin turhaa ajanhukkaa. 30 minuuttiakin olisi riittänyt. Ennen kisaa asetin itselleni tavoitteeksi taas tutut: itseen luottamisen, sopivan välimatkan, rauhallisen mutta aktiivisen olemuksen säilyttämisen. Maanantai sujuikin hyvin ja mielestäni onnistuin hyvin. Toki finaaleihin ei suomalaista tuomaripanosta tarvittu.

Keskiviikon aamupalaverissa muistutettiin lahjeotteesta rankaisemisesta. Tuomitseminen alkoi painajaismaisesti. Ollessani kulmassa julisti mattotuomari osae-komin ura-gatamen kaltaisesta tilanteesta silla erotuksella, että alla oleva oli mahallaan ja hallitsi jalallaan ja kädellään tuota selällään makaavaa ukea. Kesti aikansa kun uke sai rimpuiltua itsensä pois otteesta. Pisteitä ei tilanteesta tullut. Ottelun jälkeen Achilles tuli moittimaan meitä kulmia kyvyttömyydestä auttaa mattotuomaria. Ura-gatame ei ole sidonta. Yritin kertoa, ettemme tulkinneet tilannetta siten, vaan toisin, mutta hän ei suostunut kuuntelemaan selitystämme. Paha virhe siis ja heti ekassa ottelussa. Iltapäivän otteluihin lisäsi jännitystä ukonilmasta johtunut sähkökatkos, joka pimensi kesken otteluiden hallin valot. Ottelijat seisoivat tatamilla toisiaan tuijottaen noin 10 minuuttia, kunnes hallin valot alkoivat pikkuhiljaa luoda valoaan tatameille, jolloin otteluita päästiin taas jatkamaan. Toinen mielenkiintoinen tilanne koettiin iltapäivän viimeisessä alkuottelussa. Ranskalaisen ottelijan silmäkulma aukesi pahasti ja verta roiskui tatamille reippaanlaisesti. Kiinalaistuomari pyysi matolle lääkärin, joka ryhtyi paikkaamaan ottelijaa. Koska verta tuli niin reilusti, tuli paikalle myös toinen auttaja. Loppujen lopuksi ottelija talutettiin tatamin reunalle penkille, jossa pää paketoitiin täydellisesti. Koska maton puhdistajia ei kuulunut, kaivoi tuomari taskustaan nenäliinapaketin ja alkoi liinoilla puhdistaa tatamia, mutta kuten tiedetään, ei nenäliinan imukyky riitä veren imemiseksi, joten matolle jäi reiluja veriläikkiä. Ottelua jatkettiin ja se saatiin lopulta päätökseen. Matto siivottiin paremmin maton tyhjennyttyä. Finaaleihin ei ollut tänäänkään asiaa.

Torstain palaverin pääasiaksi nousi tuo verenvuototapaus. Ensinnäkin ottelija pitää paikata tatamilla vain yhden lääkärin voimin. Toisekseen tuomari ei saa puhdistaa mattoa veritautien tarttumisen suhteen. Kolmanneksi matto pitää putsata heti oikeilla aiheilla, jottei verijäämiä jaa tatamille. Toinen asia, josta mainittiin, oli Yuko. Aasialaisilla tuomareilla oli kuulemma ollut tapana julistaa yuko voimakkaista ennen kokan arvoisista alastuloista. Achilles totesi, ettei näin ole. IJFn koulutus-dvd:lla on kuulemma asia selvitetty niin hyvin, ettei asiaa pidä kyseenalaistaa. Tämä tarkkailijan jämäkkä linjanveto kokan ja yukon suhteen aiheutti puhinaa Aasian blokissa. Tuomaroinnit sujuivat entiseen malliin. Finaaleissa sain tuomita 73 kg pronssiottelun, jossa kulmat herättelivät minua kerran shidosta. Ottelun ratkaisevan shidon annoin blokkaavasta asennosta.

Perjantaina palaverissa muistuteltiin edelleenkin lahjeotteesta varoittamisesta. Lisäksi painotettiin varoituksien linjan ja aikavälien jatkuvuudesta. Ei ole oikein, että Golden scorella annetaan varoitus helpommin kuin varsinaisella otteluajalla. Linjan on oltava tiukka heti alusta lähtien. Hanteita oli myös tullut kuulemma liikaa. Vieläpä osa oli tullut 2-1 tuloksella. Tarkkailijan mielestä se näyttää rumalta. Omasta mielestäni 2-1 tulos puolestaan vain kertoo ottelun tasaisuudesta. Päivä meni muuten hyvin, mutta viimeisessä ottelussa tapahtui rajalla seoi-nage - ura-nage -hässäkkä. Valkoinen teki seoi-nagea, johon sininen vastasi ura-nagella. Mattotuomari julisti tilanteesta w-arin, joka merkittiin siniselle. Valkoisen puolen kannattajat puolestaan nostivat mekkalan valkoisen pisteiden puolesta. Koska halusin itsekin keskustella tilanteesta, nousin pystyyn, jonka seurauksena pidettiin neuvottelu ja pistetaulu jätettiin ennalleen. Ottelun jälkeen itävaltalais- A/tuomari kertoi, ettei ikinä pidä nousta pystyyn, mikäli ei ole tilanteesta 100 % varma. Pystyyn nouseminen asettaa nimittäin kolmikon yhtenäisyyden vaakalaudalle ja näyttää silta, että yleisö pystyy vaikuttamaan tuomariin. Niinhän minulle kävi. Olisi vain pitänyt istua kulmassa kuin tatti, koska toinen kulma tyytyi tilanteeseen. Loppujenlopuksi olin 48 kg pronssiottelussa kulmassa.

Lauantain ja judon osuuden päättävässä päivässä oli ohjelmassa joukkuekilpailu. 22 mies/- ja 21 naisjoukkuetta kamppaili kisojen joukkuemestaruudesta. Suurimmaksi haasteeksi tuli alkurituaalin ohjaaminen. Itsellänikin tuo tuotti hankaluuksia, koska joukkuekisan ohjaamista tapahtuu vain kerran vuodessa ja silloinkin yleensä tarkkailijan tehtävässä. Osalle joukkueistakin kumarrukset ja niiden suunnat olivat hepreaa. Parhaimmillaan (pahimmillaan) joukkueet kumarsivat kolme kertaa alussa ja lopussa, ensin toisilleen, sitten josekille ja vielä lopuksi toisilleen. Oikeasti kumarruksia tulee vain kaksi, josekille ja toisilleen. Omalla kohdallani sekaannuksia aiheutti seuraavanlainen tilanne. Ottelun lopussa voitot olivat tasan. Kysyin molemmilta kulmilta, kumpi voitti ottelun. Tuo itavaltalaistuomari sanoi, että ottelu on hiki-vake piste-erosta huolimatta, niin heillä Itävallassa kuulemma aina tehdään. Pisteillä voittanut siirtyy vain sitten eteenpäin kaaviossa. Toinen epävarmoja otteita koko viikon osoittanut B-tuomari puolestaan sanoi, että paremmat pisteet saanut pitää julistaa voittajaksi. Julistin hiki-waken. Ottelijat tyytyivät tähän, kumarsivat ja siirtyivät tatamilta pois. Tässä vaiheessa toimitsijapöydältä vinkattiin, että pisteillä voittanut joukkue pitää julistaa voittajaksi, No, komensin joukkueet takaisin ja julistin voittajan. Matolta poistuttuamme sain taas ohjeita itävaltalaiselta. Hänen mukaansa meidän olisi pitänyt poistua matolta hiki-waken jälkeen, vaikka julistus olisi ollut väärin. Niin olisi kuulemma selvitty hässäkälta ja tilanne olisi näyttänyt hyvältä.

Viisi päivää judotuomarointia oli siis takana. Runsaasti rutiinia tuli taas lisää ja ennen kaikkea ensimmäinen kokemus suuresta arvokisasta. Kiitän Tampereen judoa ja Lounais-Suomen aluetta tämän mieleenpainuvan ja kasvattavan kokemuksen mahdollistaneesta taloudellisesta tuesta.

Veli-Matti Karinkanta
Kansainvälinen B-tuomari
Tampereen judo