Pasi Luoma oli suomalaisen judon suurisydäminen vaikuttaja ja käytännön toimija
Tampereen Judon perustajajäsen, seuramme pitkäaikainen toiminnanjohtaja ja valmentaja kuoli äkillisesti 7.12.2022. Hän oli syntynyt Karvialla 11.5.1958 ja oli kuollessaan 64-vuotias.
Pasi Luoma oli pitkän ja monipuolisen judouransa aikana Suomen judon merkittäviä kantavia voimia ensin Tampereen Fusegissa ja seurojen yhdistymisen jälkeen Tampereen Judossa. Hän edusti jo junioriaikana Suomea EM-kisoissa ja saavutti aikuisiällä Pohjoismaiden mestaruuden vuonna 1980. Oman kilpauransa jälkeen Pasi teki mittavan uran judovalmentajana ja seuratoimijana.
Kilpajunioreiden valmennus ja ohjaaminen tuntuivat olevan Pasille sydämenasia, ja hän toimi heidän parissaan aktiivisesti elämänsä loppuun asti. Kilpailumatkoilla Pasista saivat tukea ja turvaa sekä oman että naapuriseurojemme nuoret kisaajat. Toisaalta hänen valmennusosaamisensa laaja-alaisuutta kuvaa hyvin se, että hän toimi myös vuoden 2016 Rio de Janeiron olympialaisten ainoan suomalaisjudokan, Juho Reinvallin, henkilökohtaisena valmentajana.
Valmennustoiminnan ohella Pasi oli mukana oikeastaan kaikessa, mikä liittyy judoon. Kaiken kokoisten kilpailujen järjestäminen sujui, olipa kyseessä sitten seuran omat salikisat tai judon EM-kilpailut, kun Pasi oli järjestelyjen takuumiehenä. Hän toimi sekä seuran että Judoliiton hallituksissa, seuramme toiminnanjohtajana, päägraduoijana sekä monissa muissa tärkeissä rooleissa. Hän oli avaamassa kansainvälisiä suhteita, joista hyvinkin tiiviiksi on muodostunut yhteistyö Tampereen ystävyyskaupungin, Viron Tarton, judon kanssa. On lähes mahdotonta keksiä judoon tai seuratoimintaan liittyvää tehtävää, mitä Pasi ei olisi hoitanut. Näiden toimien ohella hän piti omaa judo-osaamistaan aktiivisesti yllä osallistumalla säännöllisesti koulutuksiin tatamilla paljain jaloin judogi päällä.
Tutustuin Pasiin ensimmäisen kerran 70-luvun puolivälin paikkeilla, kun aloitin judon Tampereen Fusegissa yhdeksänvuotiaana. Muistikuvat lapsuusajoilta eivät ole kovin tarkkoja, mutta muistan Pasin jo silloin erittäin pidettynä treenien vetäjänä ja henkilönä, joka oli aidosti läsnä oppilaidensa tekemisissä.
Ystävystyimme Pasin kanssa uudelleen, kun palasin tatamille pitkän judotaukoni jälkeen. Vaikka välissä oli jopa vuosikymmeniä, hän muisti välittömästi ja otti mukaan. Häneltä olen saanut sekä tukea että monia käytännön vinkkejä nykyisen judourani varrella. Pasi ei koskaan kehuskellut omilla saavutuksillaan. Hän oli aina muiden tukena. Tämän vuoksi hänen saavutuksiaan onkin vaikeaa luetella ja merkitystään mahdotonta yliarvioida. Pasi taisi omassa työssään pitää palkitsevimpana sitä, kun hän sai olla tukemassa junioriharrastajien kasvua ja nähdä, kuinka monet ehkä puutteellisistakin lähtökohdista huolimatta ovat judon avulla saaneet onnistumisia ja ystäviä, ja ovat sitä kautta nousseet elämässään uudelle tasolle. Pasin poismenon myötä Suomen judoyhteisö menetti yhden suuren roolimallin aivan liian aikaisin.
Jukka Heino
Juuri näin .